Ailio, Julius Edvard

(19.7.1872 Loppi – 4.3.1933 Helsinki) 

  • Arkeologi ja poliitikko, jonka isä oli J.B.Ax, Lopen ensimmäisen kansakoulun opettaja, otti myöhemmin sukunimekseen Ailio
  • ylioppilaaksi Hämeenlinnan normaalilyseosta 1892, vihittiin maisteriksi 1900, väitteli tohtoriksi aiheenaan Suomen kivikautiset asuinpaikat
  • Museoviraston arkeologisen osaston johtaja 1898-1905, Helsingin yliopiston arkeologian dosentti 1910-1926, Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajaksi 1920
  • Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja 1919-1921 ja 1924-1932, Tokoin senaatissa senaattorina, Tannerin hallituksessa opetusministerinä 1926-1927
  • Kansansivistystyö oli Ailiolla sydäntä lähellä, 1909-1912 eduskunnan sivistysvaliokunnan sihteeri ja yhtenä puuhaamassa Työväen Akatemian perustamista ja toimi akatemian johtokunnan ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1924-1933
  • yksi Hämeen museon perustajistaTampereelle, kirjoitti Hämeenlinnan kaupungin historian ensimmäisen osan
  • kirjoitti 18 vuotiaana Lopen omalla murteella, miten pellavaa oli kylvettävä ja hoidettava, kuvasi ja tallensi mm. talkoomenoja ja rakennuksia
  • kansatieteellisiä kuvauksia Lopen ulkohuonerakennuksista, Lopen kalastuksesta ja maanviljelyksestä, tieteellinen tutkimus 1902 ”Lopen asunnot eri kehitysasteissaan”
  • julkaisi 1922 saksaksi teoksen ” Venäjän kivikauden kysymyksiä” ja tutkimuksen karjalaisista kapurasoljista
  • innostunut arkeologi, joka innosti Sakari Pälsin samojen tieteiden tutkijaksi ja työtoverikseen
  • muistomerkki Työväen Akatemian pihakalliolla, jonne Ailion tuhkauurna on kätketty

Lähde

Sakari Wuorenrinne, Lopen Joulu 1983: Julius Ailio – loppilainen tiedemies


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0